Olen useamman kerran joutunut tilanteeseen, jossa on ihmetelty, miksi olen vasemmiston edustaja, vaikka olen korkeasti koulutettu ja sen myötä minut tulkitaan hyvätuloiseksi. Vuonna 2012 kun aloin miettiä kunnallisvaaliehdokkuutta ensimmäisen kerran, kävin läpi kaikkien puolueiden periaateohjelmat. Vasemmiston ohjelmassa korostuivat ihmisten tasa-arvo ja heikoimmassa asemassa olevien auttaminen. Olen lama-ajan lapsi ja tottunut siihen, että raha oli aina tiukilla. Sen eteen tuli tehdä aina kovasti töitä. Lähisukulaiseni ovat kaikki olleet pääasiassa työläisiä tai pienyrittäjiä.
Olen myös itse aikuisiällä tovin aikaa laskenut viisisenttisiä ja polkenut pyörällä pitkiäkin matkoja töihin väsyksiin asti, jotta rahani ovat riittäneet ruokaan ja vuokraan. Se on jättänyt syvän jäljen. Tiedän siis, mitä elämä on, kun rahaa ei vain ole ja on mahdollisesti vielä useampi suu ruokittavana.
Näistä lähtökohdista koen, että haluan olla pitämässä huolta heikommista ja puolustamassa vähävaraisia, mutta myös ihmisten tasa-arvoa; sitä, että jokainen saa olla sellainen kuin on, ja olla onnellinen. Jokainen on yhtä arvokas. Haluan myös pitää huolta meän upeasta luonnosta, jotta jälkipolvenikin saavat nauttia siitä.
Siksi Vasemmisto.